Tag Archives: Tiimiakatemia

MAHDOLLISUUKSIEN POLKU, VOI SUA ANDRÉ!

Oltiin Peurungassa Jamkin Lipa-puolen (Liiketalous ja Palvelut) kanssa seminaarissa.

No eiköhän tämä huippuluennoitsija (Speakersforumin vuoden puhuja, ehkä kahdenkin) André Noel Chaker tule sheikkaamaan lavalla ja pläjäyttää seinälle mainion kuvion. Vuorelta tuo näyttää, ainakin omien muistiinpanojen perusteella.

Mahdollisuuksien_polku_1Herää mieleen kysymyksiä:

  • Kuinka monessa työpaikassa/oppilaitoksessa voi toimia avoimella mielellä?
  • Kuinka paljon tehdään rohkeita kokeiluja ja sallitaan erehtyminen?
  • Työtä kovemmin ja ahkerammin saa tehdä, kunhan tekee sen totutulla mallilla
  • Olepa siinä vielä oma itsesi!

André pläjäytti eteemme mahdollisuuksien polun. Ahkerasti, sisukkaasti, suurella intohimolla, vaikka joskus erehtyenkin mutta avoimin mielin kiipeämme Menestyksen Vuorelle. Nerokasta!

Mainokset

TIIMIOPPIMISEN 60/20/20 – PERIAATE

tiimikuva

Mikä on Oppimisen 60/20/20 – periaate?

Sen ymmärtää varsin hyvin, jos lukee artikkelin, joka käsittelee 70/20/10-periaatetta, joka pohjautuu David Kolbin 70-luvulla esittämään kokemuksellisen oppimisen malliin. Aiheesta on tarjolla mainio videokin:

Lue myös artikkeli  ”The 70/20/10 principle”

Jyväskylän Tiimiakatemialla Oppimisen 60/20/20-periaate on tutumpi: viikossa tehdään työtä 40 tuntia, joista 24 tuntia oman tiimiyrityksen pyörittämistä, 8 tuntia tiimin dialogia ja 8 tuntia kirjojen lukemista. Tuntuu tuottavan tulosta!

Pähkäilystä pieniin kokeiluihin

kokeilupyörä_letim

Tiimien harjoittama lopputulokseen päättymätön suunnittelu alkoi ottaa päähän.

Ja kuinka ollakaan, kävimme Luova Älykkyys&Notkeus – valmennusohjelmamme kanssa reissulla Aalto Yliopiston Design Factorissa. Sieltä löytyi apu. Anssi Tuulenmäki piti meille mieluisan esityksen, jonka kiteyteytyksestä piirsin tuon yllä olevan piirroksen.

Siis:

  1. Etsi toimialoja, jotka eivät toimi tai jotka ovat jämähtäneet paikalleen ja jääneet ajan hampaisiin
  2. Ideoi muista poikkeavia ideoita ja ratkaisuja
  3. Avaa suusi, ja kerro ideastasi toisille, pakota näin itsesi tekemään ideastasi totta
  4. LASKE KOKEILEMISEN KYNNYSTÄ! Ja tuota myös paljon ideoita, miten kokeilet tuotetta/palvelua/konseptiasi markkinoilla
  5. Ei muuta kuin kokeilemaan. Mieti myös, miten saisit kokeiluillesi julkisuutta, sillä hyvät kokeilut saavat osakseen myös merkittäviäkin resursseja
  6. Ajattele isosti, kokeile pienesti, ”Think big, start small!”

Ensimmäisen kokeilun jälkeen mieti:

  • Haluaako asiakas tätä?
  • Pystytäänkö konsepti kaupallistamaan ja toteuttamaan?
  • Onko toiminta taloudellisesti kannattavaa?

Joten: Ikuisesta suunnittelusta pieniin kokeiluihin ja käytännön kehittämiseen. Mieluummin heti kuin huomenna!

TIIMIN KICK OFF, KUINKA HERÄTTÄÄ TEKEMISEN INTOHIMO

aulassa

Helteisen kesän jälkeen valmentaja kohtaa todellisen haasteen: kuinka herättää tiimeissä tekemisen intohimo?

Usein mennään jo lokakuuta, ennen kuin jotain alkaa todella tapahtua. Mutta kuinka valmentajan pinna kestää katsoa tätä ”tuusailua” – ei oikein mitenkään. Pitää ottaa käyttöön oveluus ja oivalluttaminen.

Jussi Galla on tehnyt mainion esseen Jenny Rogerssin kirjasta  ”Aikuisoppiminen” (se löytyy TÄÄLTÄ!).

Kirjasta löytyy mainio listaus hyvän oppimisen ohjaajan piirteistä, joille on tyypillistä

  • lämmin olemus – kyky osoittaa hyväksyntää oppijoille;
  • sosiaaliset taidot – kyky nivoa ryhmä yhteen ja pitää se ohjaksissa dominoimatta sitä;
  • epäsuora opetustyyli, joka aktivoi oppijoita ajattelemaan ja hyödyntämään heidän ajatuksiaan;
  • organisointikyky: tarvittavat resurssit on varattu ja käytettävissä ja hallinnolliset asiat hoituvat jouhevasti;
  • taito havaita ja ratkaista oppijoiden ongelmia;
  • innostuneisuus – esimerkiksi eloisa esiintymistapa, runsas katsekontaktin käyttö, monipuolinen äänenkäyttö;
  • rohkeus puolustaa sitä, mikä on oikein;
  • kyky rohkaista riskien ottamiseen silloin, kun tiimiläiset yrittävät kaataa henkilökohtaisia raja-aitojaan;
  • halu kyseenalaistaa: kyky esittää ajatuksia ja mielipiteitä, jotka rohkaisevat oppijoita tekemään enemmän kuin nämä uskoivat kykenevänsä tekemään;
  • rohkeutta ottaa uudelleen tarkasteluun pinttyneet käsityksensä;
  • jaksaminen stressin (ja väsymyksen) kohdatessa;
  • läsnäolevuus – luontevuus ja luontainen auktoriteetti;
  • taito esittää monimutkaiset asiat selkeästi ja yksinkertaisesti – yksinkertaistamatta kuitenkaan liikaa.

Voi tuota listan pituutta! Kokemuksesta voin sanoa, että siinäpä ne keskeisimmät hyvän valmentajan piirteet.

galla

Kuvassa Jussi Galla. Takana istuu päävalmentaja Ulla Luukas kesäisessä asussaan.

Näin syksyn alkaessa innostuneisuus, läsnäolo ja rohkeus astua uusille urille nousevat arvoonsa. On kuljettava hetki joukkojen edellä ja näytettävä suuntaa ja vauhtia.

Jussi on löytänyt myös toisen hyvän kirjan: Heikki Peltolan ”Yhtenä – kuinka minästä kasvaa me”. Tästäkin löytyy essee TÄÄLTÄ!  Tiimivalmentajan on uskottava todellakin siihen, että ihmiset on tarkoitettu toimimaan yhdessä ja tuottamaan ihmeitä, ja että kukaan ei käytä vielä kaikkia kykyjään, ja että hyvää on enemmän kuin havaitsemme.

Moni on haaveillut löytävänsä tänä syksynä SEN suuren ja mahtavan projektin ja löytävänsä SEN ainutlaatuisen asiakkuuden, joka tuottaa sekä oppeja että rahaa. Rutiinitehtävien on muututtava Peltolan mainitsemiin MAHTAVIIN hankkeisiin. Riemukas syksy alkakoot!

       Tehtävä       MAHTAVA hanke
  • Suoritus
  • Tehdään pienellä mielellä
  • Tulee tehdyksi
  • Ei sytytä, ei opeta
  • Pakkopullaa
  • Päättyy kun tehty
  • Harmaata ja hajutonta
  • Elämys
  • Tehdään suurella sielulla
  • Muuttaa jotakin
  • Oppimiskokemus
  • Elämäniloa
  • Jättää jäljen
  • Esteettinen elämys

Menestyvässä tiimissä minä tulee vasta kakkosena

Elämä tiimissä on niin kummaa ja haasteellista. Tami Tammisen ajatuksia mukaillen:

”Menestyvissä tiimeissä ollaan valmiita tinkimään omasta minästä yhteisen edun nimissä eli yksinkertaisesti tiimi tulee aina ensin!”

Tuo taitaa pitää paikkansa myös parisuhteessa (kohta 30 vuotta avio-onnea takanani). Tuon ajatuksen poimin Jaana Fagerin esseestä  ”Minä-tauti tappaa joukkueen”. Lue essee Tiimiakatemian Esseepankissa http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/mina-tauti-tappaa-joukkueen/

Essee on sydäntä viiltävää reflektiota omasta roolista tiimissä:

”Oma tiimi, Mittava, täytyy laittaa etusijalle. En ole vastuussa tekemisistäni vain itselleni vaan myös 16 tiimikaverilleni. Vastuu on yksi avainsanoista, joilla saadaan minä-tauti kitkettyä maan tasalle. Olen vastuussa omista töistäni ja että ne tulevat hoidettua ennen kuin voin pitää vapaa-aikaa. Tiimiläisten ei pidä huolehtia siitä tai murehtia sitä onko työt tehty.

Tästä päästään toiseen tärkeään aisaan nimeltään Luottamus. Luottamus ei tule itsestään, se tulee ansaita. Miten epäluottamus on minun kohdallani syntynyt? En ole kertonut tiimikavereilleni tarpeeksi omista tekemisistäni ja menoistani. Olen hoitanut töitäni ja hommiani vähän milloin sattuu tai huvittaa. Lisäksi olen unohtanut tehdä joskus jonkun homman minkä olen luvannut. Tattadaaa ja paletti on valmis! Sen lisäksi etten ole pelannut kuin joukkueen jäsenen kuuluu, olen ollut vielä epäluotettavakin.  Omalla kohdallani voi sanoa, että tästä on suunta ylöspäin.

Kaikilla meillä on oma minämme, oma sisäinen joukkueemme johdettavanaan. Osa meistä vain ei tiedä, kuinka toimia ja osalla ei ole riittävää itsekuria toimenpiteidensä läpivientiin

Palautetta on tärkeä antaa ja saada. Vaikka olisi todella kiva saada vain positiivista palautetta, rakentava palaute ja kritiikki palauttaa maan pinnalle. Minusta tuntuu, että sitä tarvitsinkin. Motivaationi koko kevään aikana ei ole ollut paras mahdollinen. Harmittaa, etten ole osannut käsitellä sitä, vaan tuottanut harmistusta ja pään vaivaa tiimiläisilleni. Ymmärsin, että vielä peli ei ole tältä keväältä menetetty vaan voin alkaa korjamaan asioita parempaan suuntaan ja jatkaa siitä syksyllä.  Nyt olen tosissani yrittänyt kertoa tiimiläisilleni missä menen ja ollut toimistolla aina kun en ole tapaamisilla tai tekemässä töitä tiimille. Olen myös alkanut ajattelemaan, että jos jotain hommaa ei huvittaisi tehdä, jossain vaiheessa se on tehtävä. Parempi hoitaa heti alta pois, niin ei tule turhaa stressiä ja päänvaivaa.”

Kiitos Jaana tästä lukuelämyksestä!

KAVERIN JOHTAMINEN JOHTAJAN KAVERINA

”Tiimiläinen! Ei kai haittaisi, vaikka olisit helppo johdettava, sillä kaverisi vasta harjoittelee johtamistasi.”

Tähän tarpeeseen sopii mainiosti kirja HYVEJOHTAJUUS http://www.hyvejohtajuuskirja.fi/

Kirja on saanut erinomaista palautetta tiimiläisiltä.

 

TIIMIAKATEMIAN ESSEEPANKKI ON OLLUT MENESTYS!

Tiimiakatemian kuuluisa Esseepankki on ollut menestys – kevään aikana siellä on vieraillut yli 11 000 lukijaa. Innokkaalle lukijalle tuo pankki on runsauden sarvi, jotsta löytyy aina mielenkiintoista luettavaa.

Suosittelen seuraavia esseitä:

Kuva

Tomi Salmi: Flow – elämän virta (klikkaa)

Tomi kirjoittaa tässä esseessä varsin raikkaasti mm. siitä, kuinka treenipäiväkirjan pohjalta tehdään blogi-postaus. ”Flow johtaa henkiseen kasvuun ja uusiin löytöihin. Olen huomannut yhä useammin sulauttavani teksteissä koko tiimiyrityksen mielipidettä treenisessioista omaani säilyttäen silti ajatteluni kirkkaana. Tällainen toimintatapa auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja jopa muovaa minusta osiltaan empaattisemman.”

Tomi Salmi: The Fifth Discibline

Tomi kirjoittaa mm.

Disipliinejä tulkittaessa on myös syytä noteerata seuraavat yksitoista lakia. Ne ohjaavat päätöksiä, joiden parissa organisaatio tai yhteisö joutuu taistelemaan. Lakien sanoma on yksiselitteinen jokaisessa disipliinissä.

  1. Tämän päivän ongelmat tulevat eilispäivän ratkaisuista.
  2. Mitä kovempaa työnnät, sitä kovempaa systeemi työntää takaisin.
  3. Käytös kehittyy parempaan suuntaan ennen kuin alamäki alkaa
  4. Helppo tie johtaa usein vain takaisin aloituspisteeseen.
  5. Parannuskeino voi olla tautia pahempi
  6.  Nopeampi on hitaampi.
  7. Syy ja seuraus eivät ole lähellä toisiaan ajassa tai paikassa.
  8. Pienet muutokset voivat synnyttää suuria tuloksia. Kuitenkin nämä
    vipuvarsikohdat eivät ole välttämättä helposti havaittavissa.
  9. Voit saada kakkusi ja syödä sen – mutta et kerralla.
  10. Jakamalla norsu kahteen osaan ei synnytä kahta pientä norsua.
  11. Ei ole ketään, ketä voisit syyttää.

Kannattaa käydä lukemassa!

PALUU UNKARIIN TUNTUI HYVÄLTÄ, MUTTA NYT ON KOTIINLÄHDÖN AIKA

Puolen vuoden jälkeen paluu Unkariin tuntui mukavalta. Hyvät keväiset muistot (www.letim.fi) vauhdittavat ajatuksia näin syksylläkin. Hienoa, kun nämä seudut ovat osaksi jo tuttuja; Jos sattuu tulemaan paikkoihin, joissa keväällä kävi, tuntuu siltä kuin kulkisi vanhoja jälkiään.
Olen saanut takaisin  palavan nuoruuden innostuksen Unkaria kohtaan. Se oli välillä kadoksissa, mutta uusien ystävien kautta syttyi uudelleen. Maan monimuotoinen historia avautuu aina uudella tavalla. Maisema on profiililtaan tasainen, laajoja peltoaukeita riittää. Mäet, vuoret ja harjanteet ovat vähissä, samoin järvet. Elämä voi silti olla paprikan värinen.
Tulisuus ei kuitenkaan täällä häiritse. Unkarilaiset ovat hyvinkin pidättyväisiä. 2000 vuotta sitten olimme yhtenä porukkana tienristeyksessä – unkarilaiset jäivät pitämään leiriä siihen maantienlaitaan, me suomalaiset lähdimme kohti pohjoista, koska ympärillämme oli liikaa hälinää eikä sisu antanut periksi jäädä.

Debrecenissä on alue, joka on täynnä tällaisia elementtikerrostaloja. Laskin, että siellä asuu ainakin 70000 ihmistä, joten yhden talon alakerrassa ympäri vuorokauden avoinna oleva lähikauppa myy varmasti hyvin. Kateeksi käy!

Päivän ohjelmaan kuului mm. Amazing Race, kaupunkisuunnistus. Kuvassa pojat virittelevät laulua yhdellä rastilla. Arvaa mitä lauloivat?

Eilen illalla meillä oli Suomi-Unkari illanvietto Tiimiakatemialla. Nk. fiilikset olivat kyllä kohdallaan. Ilokseni paikalla olivat myös lähes kaikki unkarilaiset valmentajat, joten sain vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia monen kollegan kanssa. Verkostot eivät synnny organisaatioiden välille vaan ne ovat aidoimmillaan ihmisten välisiä. Verkostomme Unkarissa on jo todella vahva.

Kotiin lähden täältä hyvillä mielin. Matka on ollut menestys, ja tiimiläiset ovat olleet matkan menestyjiä. Sitoutumisen aste on uskomattoman korkea! Olen nöyrä ja iloinen saadessani valmentaa heitä.

Näkemiin ja kiitos!

DEBRECENIN YLIOPISTON SYLISSÄ TIIMIAKATEMIA ON TURVASSA, ISOVELI VALVOO, MAANANTAI 7.11.2011

Kyllä minä tykkään Unkarista. Yksi syy on oma elämänhistoriani. Olen viettänyt täällä kulkuni huippu-hetkiä: kesällä 1983 menimme Arjan kanssa Budapestissä kihloihin, kesällä 1984 menimme Pohjanmaalla naimisiin ja kesällä 1985 syntyi poikamme Leo-Matti. Minulla oli myös unkarilainen ystävä Károly Kovács, joka oli luova taiteilija ja vähän innovaattorikin. Hän jäi latvialaisen rekan alle joulukuussa 2005.

Kaikille on kyllä käynyt selväksi, että Debrecenin yliopisto on todella suuri: 30000 opiskelijaa ja 81 biljoonan forintin vuosibudjetti eli kaksi kertaa suurempi kuin Debrecenin kaupungilla! Täällä opiskelijat tekevät ensin kaksi vuotta töitä perusopintojen ja perustutkintojen parissa, vasta sen jälkeen voi hakeutua Tiimiakatemialle. Kolmas opintovuosi on opiskelua molemmissa – kandin tutkinto on tehtävä samalla kun käynnistelee yrittäjyysopintojaan Akatemialla. Kolmen vuoden jälkeen, kun on suorittanut tutkintonsa (laskentatoimi, rahoitus, kansantalous tai vaikka tulkki) pääsee tiimiyrittäjyys valloilleen.

Tuskin se ainakaan lukemisesta jää kiinni se oma tutkinto. Pääkampuksella on tämä iso kirjasto, josta opuksia löytyy. Huomenna tutkin, kuinka monta kirjaa siellä on meidän  ”Yrittäjän ja valmentajan parhaat kirjat”-opuksesta. Muuten, täällä on vielä niitä suunnitelmatalouden jäänteitä vielä liikenteessä, eikä siinä mitään pahaa. Trapant on jo legenda!

 
 
 
Sama kuva varustettuna Veekulla.

Matkassa on siis Made-tiimistämme 8 tiimiyrittäjää ja kaksi pinkkua (Tiimiakatemialla syksyllä aloittanut opiskelija). He ovat kauhistelleet korkeita betonipunkkeri-kerrostaloja kommunismin ajalta, mutta olen sanonut, että ei köyhyys ole paha asia. Talot ovat täynnä onnellisia koteja, joissa on hyvä elää. Unkari nousee kohinalla, uskon siihen lujasti. Ja Tiimiakatemia on toivottavasti tässä uudessa nousussa lujasti mukana.

RIEMUKAS JUNAMATKA BUDAPESTISTÄ DEBRECENIIN, SUNNUNTAINA 6.11.2011

Syksyn matalalla paistava aurinko valaisee päättymätöntä Pustaa. Unkarilaiset matkustajat ovat omissa oloissaan ja hiljaa kuin kohtalotoverit helsinkiläisessä ruuhkabussissa.

Pingviinit junassa: Niko ja Anniina.

Sunnuntaina Peter tuli meitä opastamaan, piti päästä rautatieasemalle. Metrolla mentiin kahden pysäkin taktiikalla. Asemalla ehdimme vielä juomaan kahvit ja kiittelemään Peteriä erinomaisesta palvelusta ja opastuksesta sekä hyvästä ohjelmasta. Junamatka Debreceniin oli leppoisa ja matkustusmukavuus huippuluokkaa.

Perillä majoituimme Lighthouse-hotelliin ja Istvanin avustuksella tilasimme pizzaa. Myö uudet paikalliset pinkut tulivat meitä tervehtimään, siitä kuva.