Oppimisen taikakolmio

kolme_tapaa_oppia

Onhan tämä jonkinmoinen taikakolmio. Tällä on paljon yhteyttä Kolben tekemällä oppimisen kehään. Olen sitä käsitellyt Kolben mallia aiemminkin. Ja tietysti tehnyt siitä värikkään piirroksen!

Mainokset

Rohkea temppu!

Tiimiakatemian Rakettipäivien jälkeen keskiviikkoaamuna ilmassa oli tiettyä jännitystä. Uni oli ollut pätkittäistä ja väsymys vaivasi. Vaimoni katsoi minua hymyillen ja itsekin olin hyvällä mielellä. Ehkä nyt olisi se aamu, jota oli odotettu kohta kymmenen vuotta. Alimmaiselta hyllyltä alimmaisena T-paitojen pinossa oli jo vuosia odottanut tätä hetkeä jo ryppyiseksi käynyt paita. Vaimo kaivoi sen esiin ja ojensi minulle. Puin sen päälleni ja katsoin peiliin: He***tin kova TIIMIVALMENTAJA. Uskalsin vihdoinkin nauttia hetken tästä onnesta ja pian poishiipivästä ammatillisen ylpeyden tunteesta:

Kiitos Manifant (Diamond Step), kiitos Made (Golden Step)!

Tämä voisi olla Tiimiakatemian esittelyvideo!

http://www.ted.com/talks/geoff_mulgan_a_short_intro_to_the_studio_school.html

Suurin osa jäävuoresta jää pinnan alle – samoin tärkeistä asioista

Kukapa valmentaja ei pohtisi tätä asiaa joka ikinen päivä: mitä tiimiläiset todella ajattelevat ja tekevät, mikä on näkyvää ja mikä on piilossa? Kaiken ajattelun ja tekemisen läpinäkyvyys on tärkeää, mutta samalla haasteellista. Vain oikeilla kysymyksillä voi saada  ”totuuden” esiin. Petri Virta heitti minulle juuri vinkin kirjasta, jonka otsikossa on sana  ”WHY?”.

Sukelletaan syviin vesiin! Voisivatko nämä kysymykset auttaa uppoutumisessa?

  • Kuka tai ketkä tekivät? On hyvä puhua oikeilla nimillä
  • Mitä on tapahtunut ja missä?
  • Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Miksi?
  • Miltä se tuntuu, mitä ajatuksia herää?
  • Mitä siitä seuraa, mihin se  vaikuttaa?

Kirjoitin blogissani 25.11.2007 seuraavanlaisia ajatuksia tästä aiheesta:

”Tiimiläisen kehitys ja oppiminen voi alkaa vasta sitten, kun ajatukset ja oma tekeminen tulevat läpinäkyviksi. Tiimiläiset pitäisi saada pohtimaan avoimesti sitä

  • peittävätkö he jollain tavalla oman riittämättömyytensä tiimin ja tiimiyrityksen haasteiden edessä,
  • kokevatko he epätoivoa siitä etteivät osaa tai tiedä,
  • painaako heitä syyllisyyden tunne, kun he eivät saa mitään aikaiseksi,
  • puuttuko heiltä oikeasti rohkeus?

Harva tiimiläinen uskaltaa kertoa asioiden todellista tilaa ja omia heikkouksiaan sekä pelkojaan. Valmentajan pitää kaikin mahdollisin keinoin avata tarinat auki, tarttua pieneenkin oljenkorteen, josta voisi löytyä tie aitoon dialogiin, johon tiimiläinen uskaltaa ja haluaa  osallistua omana itsenään ilman mitään roolipaineita.

”Riisu naamiosi, haluan nähdä sinut sinuna. Arvostan sinua sellaisena kuin todella olet, ja vain sellaisena.”

Lue koko juttu täältä

https://letim.wordpress.com/2007/10/25/riisu-naamiosi-ja-pida-hauskaa/?preview=true&preview_id=7&preview_nonce=64d4b5f320

Kurinalaisuuden aika – pelko estää unelmiemme toteutumisen

Olen törmännyt pelkoihin, saamattomuuteen ja laiskuuteen elämäni aikana lukemattomia kertoja. Ja kokemukset ovat myös omakohtaisia. Tiimiakatemialla ne ovat osa arkeamme. Aina löytyy selitys, miksi johonkin juttuun ei ole ryhdytty, miksi jokin asia on tekemättä tai miksi projektissa ei ole päästy ideointia pitemmälle.

Mistä löytyy syy siihen, ettemme saa asioita tapahtumaan tai miksi emme ryhdy johonkin mielenkiintoiseen haasteelliseen toimeen, vaikka se kiinnostaisikin.

Löysin selityksen Paolo Goelhon kirjasta  ”Pyhiinvaellus”. Lue ja mieti!

Hyvä taistelu on sellainen, jonka taistelemme unelmiemme nimissä. Unelmat valtaavat mielemme kaikella voimalla, kun olemme nuoria ja uhkumme rohkeutta, mutta siinä iässä emme ole oppineet vielä taistelemaan. Opimme lopulta suurin ponnistuksin taistelun salat, mutta silloin emme olekaan enää yhtä rohkeita käymään taistoon. Niinpä käännymme itseämme vastaan ja alamma käydä sisäistä kamppailua. Meistä tulee itsemme pahimpia vihollisia. Sanomme, että unelmamme olivat lapsellisia tai liian työläitä toteuttaa tai tulosta siitä, ettemme tunteneet elämän realiteetteja. Me tapamme unelmamme, koska pelkäämme hyvää taistelua.

Ensimmäinen merkki siitä, että tapamme unelmiamme, on ajanpuute. Kiireisimmät tuntemani ihmiset ovat aina ehtineet tehdä kaikkea. Ne jotka eivät tee mitään ovat jatkuvasti väsyneitä eivätkä tee sitä vähääkään, mikä heidän pitäisi tehdä, vaan valittavat yhtenään, että päivä ei riitä. Todellisuudessa he pelkäävät käydä hyvään taisteluun.

Toinen merkki unelmiemme kuolemasta on se, että pelaamme varman päälle. Koska emme halua nähdä elämää suurena elämisen arvoisena seikkailuna, alamme pitää itseämme järkevinä, oikeudenmukaisina ja korrekteina pyytäessämme siltä niin vähän. Katsomme jokapäiväisen elämämme muurien toisella puolen ja kuulemme kuinka keihäät katkeilevat, haistamme hien ja ruudin hajun, näemme sotureiden kaatuvan ja näemme heidän voittoa janoavan katseensa. Mutta emme koskaan huomaa iloa, sitä suunnatonta iloa jota taistelijat tuntevat sydämessään, sillä heitä ei kiinnosta voitto tai tappio vaan hyvä taistelu.

Kolmas ja viimeinen merkki unelmien kuolemasta on rauha. Elämä muuttuu raukeaksi sunnuntai-iltapäiväksi,  joka ei pyydä meiltä liikoja eikä vaadi enempää kuin haluamme antaa. Alamme pitää itseämme kypsinä ihmisinä, heitämme syrjään nuoruuden haaveet ja etsimme tyydytystä niin yksityiselämässä ja työssä. Hämmästymme, kun joku ikätoverimme sanoo haluavansa elämältä vielä tätä tai tuota. Syvällä sisimmässä tiedämme kuitenkin mitä on tapahtunut, tiedämme lakanneemme taistelemasta unelmiemme puolesta, käymästä hyvää taistelua.

En voi olla lainaamatta vielä tuota mainiota kirjailijaa. Ilahduin Made-tiimin Anna Jokisen ajatuskartasta, sen hän oli tehnyt Goelhon kirjasta  ”Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin”. Liika filosofiointi ei vie asioita eteenpäin ja eikä saa asioita tapahtumaan. Silti se lisää elämään syvyyttä. Tällaisen lainauksen oli Anna löytänyt. Se sopii mainiosti tämän artikkelin teemaan. Aina ei voi onnistua, aina ei voi olla hauskaa…..

  • ”Kunpa voisin repiä sydämen rinnastani ja heittää sen virtaan, niin ettei enää olisi tuskaa, ei ikävää eikä muistoja.  Joen rannalla istuin ja itkin. Oli talvi ja tunsin kyyneleet kasvoillani kylmyydessä,  ja ne sekoittuivat hyiseen veteen joka virtasi edessäni.”

Pihla Paatelainen on löytänyt Goelhon kirjasta  ”Yksitoista minuuttia”:

  • ”Elämässä haasteita tulee jatkuvasti eteen. Ne pitää voittaa jatkaakseen matkaansa. Yksin emme kuitenkaan selviäisi kaikista näistä esteistä. Siksi meillä onkin apunamme tukijoukkoja, jotka kannustavat jaksamaan. Heiltä opimme uusia asioita päivittäin ja kehitymme jatkuvasti. Voittaaksemme taistelut on keskityttävä ja panostettava juuri siihen hetkeen sata prosenttia. Ne jotka eivät koskaan ole ottaneet riskejä kykenevät vain näkemään toisten tappiot.”

OLEN AVANNUT UUDEN VAUHDIKKAAN BLOGIN!

Lähden ajamaan moottoripyörällä Euroopan ympäri huhtikuun lopulla, ja avasin  “juhlan kunniaksi”  matkan valmisteluista ja itse matkasta kertovan blogin nimeltä  “Motoletim”. Käy nyt ihmeessä katsomassa ja lukemassa, osoite on

www.motoletim.wordpress.com

Í´ll star my journey Round the Europe on the end of April. I created a blog for this trip. There is lot of stories about my plans and how I am preparing to this great adventure.  I am writing that blog in english! Please check it in adress

www.motoletim.wordpress.com

 

Letim ja oman valmentajan karaktäärin luonti

Kommentoi artikkeleita tai lähetä sähköpostia letim@jamk.fi

Kuva sieltä  ”entisestä elämästä  –  Keski-Suomen Kauppiaat ja Yrittäjät ry:n kunniapuheenjohtajat vasemmalta: isäni Matti Lehtonen, Marjukka Perälä, Letim ja nykyinen puheenjohtaja Tapio Ruosteinen. Juurethan minulla on syvällä lähikauppiaan elämässä ja maailmassa.

Kymmenes  ”taiteilijavuosi”  Tiimiakatemian valmentajana alkoi:

  • Takana yli 6000 tuntia treenejä dialogiympyrässä
  • Valmiiksi valmennettuja tiimejä kahdeksan
  • Valmennettavia tiimejä tällä hetkelle kaksi

….eikä vieläkään kuin aavistus siitä, kuinka tiimejä valmennetaan!

Lukeminen on tällä hetkellä tärkeintä jos mikä. Käytäntö on opettanut ja urauttanut ajattelun. Valmentaminen ei ole pelkästään valmentamisen työkalujen käyttöä, se on mukana elämistä ja läsnäoloa, ja ennen kaikkea sitä!

Loin ajatuksistani 11 valmentamisen teesiä, joihin kiteytin osan valmentamisen filosofiaani. Haluatko lukea?

Lue teesit täältä

Nämä Team Mastery muistiinpanot on tehnyt Ville Keränen Monkey Business yhtiöstä!  Todella loistavia.

Happy New Year 2011!

I have a dream, The Great Dream to ride with my motorcycle to Europe and visit as many Team Academies as possible. At first (at the end of April) I try to reach Hungary and Debrezen University  to meet teamsters and coaches there. After visiting in Hungary  I will start the journey over the Alps to Basque Country and San Sebastian. There is Team Academy Euskadi and  MTA (Mondragon Team Academy).  I´ll come back to Finland on June 2011.

To get some feelings about driving motorcycle and explore foreign countries see this video.

I WISH YOU  HAPPY NEW YEAR & GREAT ADVENTURES IN YEAR 2011!

Slogan from the film Motorcycle Diaries:

”Let the world change you and you can change the world”

Jump IN!

I just found a great blog of  the Jump In Team, one of the teams from MTA ( Mondragon Team Academy). How can You imagine the spirit of  your team?  They say:  ”Our company is called Jump In because of our young and innovative spirit.” And first of all they have choose a great video to descripe their spirit –  just look.  A great Metaphor that sounds and looks good!!

HOT CHAIR

A good new tool for building understanding and trust in the group is HOT CHAIR. We don´t have yet any experience about this tool, but testing this as soon as possible.

(From the book  `Effective coaching – lessons from the coach´s coach by Myles Downey)
 
                                    letim2010©timo_lehtonen