Category Archives: Valmentaja & Innostuksen vapaa-aste

Oppimisen taikakolmio

kolme_tapaa_oppia

Onhan tämä jonkinmoinen taikakolmio. Tällä on paljon yhteyttä Kolben tekemällä oppimisen kehään. Olen sitä käsitellyt Kolben mallia aiemminkin. Ja tietysti tehnyt siitä värikkään piirroksen!

Mainokset

Current reality – ehkä tärkein näkökulma valmennuksessa

         

                    letim2010©timo_lehtonen

Tiimiyrittäjän peruskuntokartoitus

Tein Pentti Sydänmaalakan kirjaa  ”Älykäs itsensä johtaminen”  mukaillen lomakkeen Tiimiyrittäjän peruskunto. Olen testaillut sitä tiimiläisten kanssa hyvällä menestyksellä – suosittelen.

     

Ja sitten ensimmäinen Letim valmentajan teesi:

  • ”On vaikeaa tunnustaa omia epäonnistumisiaan tiimin valmentamisessa. Syitä löytyy niin helposti muualta kuin itsestä, valmennus kun on vain osa tiimin kehittymisprosessia.”

Tässä valmentajan hommassa on todella mielenkiintoisia asioita, joita huomaa itsestänsä  ”aikojen myötä”  eli kun on valmentanut tiimejä jo useamman vuoden ajan. Osallistuin tässä Tiimimestarit valmennukseen ja lopuksi loimme itsellemme karaktäärin. Tässä ensimmäinen seinätaulu, jonka tein:

             

Mielenmallien kanssa tässä taistellaan. Aloitin valmentajana Tiimiakatemialla vuonna 2002 jolloin olin 44 vuotias. Voitte kuvitella kuinka valmiina näin tämän maailman ja maailmassa vallitsevat lainalaisuudet ja riippuvuussuhteet. Mutta ei ne lähikauppiaan mielenmallit mitään kaikkein pahimpia olleet – vielä kovempi paikka olisi ollut opettajana toimiminen saman ajan.

Nyt hyppasin täysin uuteen  ”domainiin”  josta en ymmärtänyt oikeastaan mitään ja jossa en voinut soveltaa mitään aikaisemmin oppimaani. Niinpä tuo kauppiaan ammatti unohtui varsin pian, mutta mielenmallit jäivät. Niiden tunnistaminen on ollut suuri haaste ja vielä suurempi haaste on niistä poisoppiminen. Yhä edelleen päävalmentaja Partanen palauttaa minua maanpinnalle ja viimeksi viime viikolla totesi, että  ”tutkisit sinäkin tarkemmin tätä Rakettimallia niin osaisit valmentaa!”. Niinpä….

Koko karaktäärini on tässä PDF-muodossa: Letimin valmentajan karaktääri

                              letim2010©timo_lehtonen

ELÄMME MIELENKIINTOISIA AIKOJA…..

Tiimiakatemialla elämme jonkinlaista murrosaikaa: Ulla on äitiyslomalla ja Johannes laskeskelee päiviään eläkkeen alkamiseen. Valmentajia meillä on  ”pelissä”  mukana tällä hetkellä kuusi: kokoaikaisina Johannes, Letim, Heikki ja Essi ja osa-aikaisina Satu ja Mimmu. Visiona olla vuonna 2013  ”Euroopan johta rajoja rikkova tiimiyrittäjyyden huippuyksikkö”.  Valmennus etsii uutta linjaa ja uusia metodeja.  Rakettimallia on uudistettu ja  päivitetyt rakettimallin lautaset  ovat tuossa.

Toisaalta olisihan meidän kehitettävä rinnalle uudenlaisiakin prosessimalleja ja kehitelmiä. Mielestäni uusimmat ja innovatiivisimmat bisnesmallit ovat:

  • Lisa Sonora Beam on kirjoittanut kirjan The Creative Entrepreneur   joka esittää uuden metodin laatia liiketoimintasuunnitelma
  • Alexander Osterwalderin kokoama kirja Business Model Generation  joka avaa varsin tuoreen ja innostavan mallin bisnes suunnitelman tekoon, 72 ensimmäistä sivua pdf muodossa on ladattavissa TÄÄLTÄ!

Jos kehittyy Tiimiakatemiakin niin kehittyy muukin maailmaa. Tilanne on varsin innostava ja tulevaisuudessa kohtaamme aina riemukkaampia haasteita.

Oppimisen ”neliveto”

Oheisessa kuvassa esittelen kaikessa yksinkertaisuudessaan Tiimiakatemian  ”oppimisen neliveto”-mallia, jonka alun perin on laatinut ja kehittänyt Jukka Hassinen. Tämä kuvaa hyvin metodimme neljää perusjalkaa: oppimissopimus, lukuohjelma, treenit ja projektit. Kun nämä neljä rengasta saadaan vetämään yhtä aikaa, niin oppiminen on todella tehokasta. Tietysti kahdellakin pyörällä pääsee eteenpäin, ja kolmella. Mutta neljällä oppimisen elementillä toiminta on tasapainossa ja tehot kohdallaan.

         

                    letim2010©timo_lehtonen

Huolta aiheuttava tiimiläinen

         

Tiimiakatemian ja tiimien arkea – joukossa on aina joku tiimiläinen,  joka aiheuttaa huolta ja murhetta. Suurin haaste on, että hän ei oikeastaan kerro mitään muille: ei ajatuksiaan, ei motiivejaan eikä tunteitaan. Erilaisuus ei oikeastaan selitä mitään.

Tilanteesta on vaikea ottaa selvää, ellei hän oikeastaan toimi millään tavalla tiimissä tai Tiimiakatemialla.  Erilailla tai eri pelisäännöillä toimivat ihmiset eivät useimmin aiheuta kuin positiivisia jännitteitä tiimin arkeen. Persoonien yhteentörmäykset ovat normaalia – mitään tekemättömät tai yksinkertaisesti saamattomat ovat suurempi haaste.

Monasti kyse on sekavasta tai haasteellisesta elämäntilanteesta,  joka vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. Ainoastaan suoraa puhuminen, selvät kysymykset, toiminnan ja ajattelun läpinäkyvyys eli  ”naamioiden riisuminen”  voivat auttaa.  Tietoisuutta on kasvatettava  niistä asioista, jotka vaikeuttavat sosiaalistumista tiimiin ja tiimin toimintaan.  Tehokas keino tähän on rauhoittuminen dialogiin: erittäin tarkka ja aikaa antava ”potilaan”  kuuntelu, hänen kunnioittamisensa, ajatusten viipyilyttäminen ja suoraa puhuminen. Suurimmalle osalla Tiimiakatemia on oiva paikka tehdä, kokea ja oppia – mutta ei missään nimessä kaikille. Joskus tämäkin voi selittää kaiken ja huolenaiheet ovat turhia.

Munaaminen on valmentajan arkea – vaikkei pitäisi

Maanantaina tuli todeksi se väite, että valmentajan ei pitäisi valmentaa kahdeksaa tuntia yhtä soittoa syömällä vain yksi sämpylä ja juomalla vain yksi kuppi kahvia.

Piti lähteä Juurikkasaareen illalla mietiskelemään. Siellä meillä on purjevene pukilla ja satama on aivan hiljainen. Yksinäisyydessäni laittelin veneen pressupukin kuntoon, katselin hyistä järven pimeyttä ja mietin niin maan perusteellisesti, mitä tuli sanottua.

Manifantin treeneissä tein kaikki mahdolliset virheet. Puskin kommentteja väliin, kyseenalaistin, kerroin omia MIELIPITEITÄNI, kuttuilin ja koukin. Kai minäkin olen sitten ihminen. Istuin kylmässä veneen kajuutassa ja muistelin upeita purjehduksia vaimoni kanssa. Kesää ja aurinkoa, ja raavin finnikihtistä nenääni.

Anteeksi manifanttilaiset! Kotona avasin koneen ja kirjoitin heille pahoitteluni. Mietin myös, kuinka palauttaisin valmentajuuteni. Lupasin esittää tänä vuonna treeneissä vain kysymyksiä, ja nekin voivat olla ainoastaan rakentavia. Aika kova haaste pohjimmiltaan negatiivissävyitteiselle minälleni. Kirjoitan kokemuksistani pian.

Valmentajan työkalut – tiimiliideri?

Tiimin johtaminen on paradoksi. Hyvin johdettu tiimi toimii tehokkaasti ilman johtajaa. Tiimiakatemian alkuvaiheessa tiimeillä ei ollut johtoryhmää eikä liideriä. Johtoryhmäajattelu tuli vasta 2000-luvun alkupuolella.  Syntyi vaativa  tiimiliidereiden ammattikunta.

Tehtävä on vaativa, ja hyviä tiimiliidereitä on vähän. Vertaisjohtajalla on harvoin auktoriteettiä, ei iän eikä kokemuksenkaan kautta ansaittua. Tänään yhdellä tiimiliiderillä oli paha olo. Kunnon itku ei ollut kaukana, sillä tiimi oli täysin hallitsemattomassa tilassa. Siitä ei saanut minkäänlaista otetta ja treenien agenda oli hukassa. Vertaiset eivät ole kaikkein helpoimpia johdettavia! Kuinka rauhoittaa tiimi dialogiin, kuinka hiljentää kierroksia? Puolet tiimistä oli joko sairaana tai omissa projekteissaan.

Pelisäännöistä tärkeimpiä on se, että treeneihin on osallistuttava. Niistä ei voi olla pois. Poissaolot syövät treenejä, koska kaikkien äänet ovat tärkeitä. Tiimin tilan yksi tärkeimmistä mittareista on läsnäolo, niin fyysinen kuin ajatuksellinen. Pitää olla tietoisesti paikalla.

Tuo kysymys onko tiimiliideri valmentajan yksi työkalu……ehkä harhainen ajatus, tiimiliideri on oikeastaan valmentajan kanssakulkija, tärkein yhteistyökumppani. Tänään tajusin, että keskustelut heidän kanssaan ovat todella tärkeitä. Itse ei voi ymmärtää, kuinka haasteellinen tehtävä on. Työtä tehdään voimakkaasti tunnetasolla, ja myös epäonnistumiset koetaan henkilökohtaisena tappiona. Kyllä stressaa. Valmentaja ei kuitenkaan voi missään tilanteessa ohittaa liideriä ja ottaa ohjaksia käsiinsä. Hänen pitää auttaa ja opastaa, tehdä työtä taustalla. Hyvin johdettu tiimi ei tarvitse johtajaa, eikä hyvin valmennettu tiimi valmentajaa. Aikamoinen paradoksi kuitenkin.

 

Lue Niina Leinosen ajatuksia Ihmevalmentajien blogista.

Valmentaja treeneissä

         

Piirros pdf-muodossa tehokas valmennus

Valmentaja elää tilanteiden ja tapahtumien jatkuvassa virrassa. Toisiin asioihin voi  ja on syytäkin puuttua, yleensä kuitenkin harkiten ja pieteetillä. Valmentajana olen monesti miettinyt, milloin tarttua toimeen ja tehdä väliintulo treeneissä ja osallistua keskusteluun/dialogiin. Jatkuva  ”kuokkiminen”  ja keskustelun  ”ruokkiminen”  ei ole kaikkein tehokkainta valmennusta. Epätoivoinen tarttuminen kysymiseen  ei myöskään läpinäkyvänä, työkalumaisena metodina toimi hyvin.  Valmentamisen jalointa muotoa lienee aktiivinen, ymmärtävä kuunteleminen sekä läsnäolo omana itsenä  ja tilanteensa tiedostaminen.

Kuuntelemisen ihme on ainutlaatuinen. Se on vaativaa ja sinulla tulisi olla hyvä ymmärrys tiimin dynamiikasta ja dialogista myös teoriassa 

(Löysin myös hienon artikkelin dialogista Aivomyrskyaineistosta, kuka lie kirjoittanut, mutta kiitos siitä).

Ihmiset kertovat sanoillaan paljon enemmän mitä uskot heidän kertovan. Puheesta selviää paljon asioiden taustoja, motiiveja ja mielenmalleja, jotka toisaalta avaavat toisaalta rajoittavat ajattelua sekä toimintaa. Valmentajana yritän aina muistaa mistä dialogi oikeastaan koostuu: se on kuuntelemista, kunnioitusta, pidättäytymista ja odottamista sekä suoraa puhumista. Oikeutus suoraan puhumiseen tulee kunnioituksen kautta – jos et kunnioita toista yksilönä ja persoonana ja näe hänen kasvupotentiaaliaan, suoraa puhumisesta voi tulla viiltävää.

Tiimiakatemian pedagogiikkaa yksinkertaisimmillaan

         

Piirros pdf-muodossa Kolbin_sykli

Kolbin sykli on Tiimiakatemialla käytetyn Partus-metodin kuuminta ydintä. Olen ymmärtänyt Johannes Partasen jutuista sen verran, että tämä kuvio on sytyttänyt nuorta valmentajaa hyvinkin paljon aikoinaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on nerokas ja toimiva. Ulkokehä on tullut kuvioon mukaan myöhemmin. Sisäkehän luoja on David A. Kolb, amerikkalainen teoreetikko, joka oli erikoistunut oppimiseen. Hänen erityisenä mielenkiinnon kohteena on ollut elämyksellinen oppiminen.

Tiimiakatemialla on oppijoiden suurena  haasteena löytää sellaisia töitä, asiakkuuksia ja/tai projekteja, joissa syntyy paljon hyviä, konkreettisia kokemuksia. Ilman todellista toimintaa, tämä kehäteoria ei voi toimia. Erityinen ansa on tekeminen keskittymisessä liiaksi omaa tiimiä ja Tiimiakatemiaa koskeviin asioihin. Näin tekeminen yritys-ja asiakaskentässä jää vähäiseksi. Tällöin tiimien treeneissä kokemusten reflektointi on vähemmän  ”ammatillista”  ja opit sekä osaaminen kasvavat vain siinä ymmärryksessä, joka koskee Tiimiakatemian ja tiimin toimintaa. Oppimisen laatua nostavat ennen kaikkea haasteelliset asiakkuudet, joissa asiakkaalle tuotetaan konkreettista lisäarvoa.

Kokemusten reflektointiin Tiimiakatemialla on loistavat mahdollisuudet. Tiimillä on neljän tunnin pituisia treenejä kaksi kertaa viikossa  ja dialogitaidot ovat hyvät. Käsitteellistäminen on sitten toinen juttu. Tässä kohdin Kolb tulee aivan Nonakan ja Takeuchin  ”kylkeen” . Nämä miehet ovat kirjoittaneet kirjan, joka käsittelee hiljaista tacit tietoa:

Nonaka, Ikujiro; Takeuchi, Hirotaka (1995). The knowledge creating company: how Japanese companies create the dynamics of innovation.

Käsitteellistäminen sisältää ennen kaikkea lupauksen kiteyttämisestä, teoretisoimisesta ja jopa yksinkertaisten mallien luomisesta. Tälle tasolle harvoin pääsemme!