Maria Häkkinen kertoo millaista on unkarilaisissa treeneissä:Tänään oltiin taas treenaamassa vuorostaan toisen vuoden tiimiläisten kanssa. Ensimmäistä kertaa itse tiimiläiset vetivät treenit (edistystä). Treenit vedettiin unkariksi, mutta olimme silti kuuntelemassa ja seuraamassa tilannetta. Treenien agendana oli alun perin tiimin ongelmista puhuminen, mutta pakkaa hieman sekoitti Montenecrosta tulleet vieraat. Zolt päävalmentaja oli käskenyt pitää treenit englanniksi ja aiheina tuli olla projektit. Tiimiläiset olivat tästä ärtyneitä, koska eivät voineet käsitellä haluamiaan asioita, vaan käsky tuli “ylhäältä päin”. Kompromissina he sopivat että treenit ovat pidemmät ja että ensin käsitellään projekteja englanniksi ja sen jälkeen palataan tiimin omiin asioihin.
Treenit alkoivat jämptisti yhdeksältä, enää ei jääty vain odottelemaan myöhästyneitä (edistystä), mutta edelleen myöhästyneet päästettiin ramppaamaan sisään vaikka ovi oli jo suljettu. Mukaan lukien valmentajat! Vieraat olivat myöskin myöhässä, joten tiimi aloitti treenit keskustelemalla ongelmistaan, tilanne kuitenkin keskeytyi nopeasti vieraiden saapuessa 10min myöhemmin.
Oli todella jäätävä huomata miten tunnelma muuttui koko treenitilassa. Meidän tuli esitellä itsemme ja projektimme vieraille ja tämä tapahtui SEISTEN!! Itsekin ihan jäätyi tilanteessa, ei yhtään hyvä. Vieraiden kanssa oltiin pienryhmissä ja jokaisen piti keksiä keksitylle tuotteelle markkinointisuunnitelma 4P:tä käyttäen, tämä meni mukavasti ja tässä huomasi, että näiden kakkosten kanssa pääsi jo vähän irrottelemaan ideoilla. Esittelyjen jälkeen treenien vetäjä kiitti vieraita ja agendassa siirryttiin tiimin omiin ongelmiin ja kieli kääntyi unkariksi. Vieraat poistuivat, me ei!
Ystävällinen tyttö käänsi meille treenejä englanniksi koko loppu ajan, joten oli helppo seurata tilannetta ja nyt päästään itse asiaan. He keskustelivat yleisistä haasteista, kuten myöhästelystä, tauoista, kännykän käytöstä treenien ajan, toimistoista ja niissä olemisesta. Keskustelu muistutti hieman meidän keskustelua ensimmäisenä vuotena 
Haastena me huomattiin Sallan kanssa, kuinka paljon me voimme antaa täällä palautetta ja erityisesti kuinka suoraan. Me voimme kommentoida esim. valmentajien toimintaa. Treeneissä oli hyvää keskustelua myöhästelystä. Koko tiimi tuntui olevan sitä vastaan, myöskin päävalmentaja, mutta hänen kommentistaan jäi sellainen olo, että yrittikö hän enemmän puolustella omaa myöhästelyään.
Vieressä istuvan tytön käännöksen mukaan Zolt ei tykkää myöhästelystä. Myöhemmin valmentajat kertoivat syyn miksi ovat myöhässä, mutta en saanut selvää, mitä nämä syyt olivat. Tässä itselleni heräsi ajatus, miksi valmentajat olisivat täällä etuoikeutettuja muihin nähden, kun kerran kaikki ovat tasa-arvoisia. Voiko tämän sanoa ääneen ja siten kyseenalaistaan valmentajien auktoriteettia?
Meille tuli myös sellainen olo, että valmentajat dissaavat täällä tiimiyrittäjiä ja että me olemme suomessa paljon parempia! Mitä me tälle tehdään?? Keskusteltiin Sallan kanssa, että meidän täytyy puhua tai antaa palautetta siitä ettemme ole täällä rehvastelemassa paremmuudella vaan auttamassa ja antamassa uusia näkökulmia, jotta tiimiyrittäjät voisivat itse muovata niistä näköisiään!
Kaiken kaikkiaan treeniessä tuntui heräävän tosi hyviä ajatuksia! Aniko sanoi itse treenien jälkeen, että he olivat huomanneet ettei asiat täällät toimi, mutta eivät ole tienneet, mitä ne ongelmat ovat. Meidän täällä ollessa ja meidän keskustelujen kautta he ovat kuitenkin huomanneet, mitä ongelmat ovat tällä hetkellä ja rohkaistuneet tarttumaan asiaan. Me Sallan kanssa pyritään vetämään vielä esim. kakkosille jonkinlainen synnytys esim. toimistojen sisustamisesta, jotta saataisiin herätettyä hieman hulluttelua ideoiden kanssa tai pyritään saamaan aikaan keskustelua tiimi spiritistä, jota he täällä kovasti tarvitsevat! Hirveen pitkä teksti, eikä edes kaikkia asioita saanut sanottua, mutta tässä tärkeimmät.”
Terkuin Maria Ja Salla Maden suurlähettiläät
