Letim, Tiimiakatemia

Tiimiakatemian ja tiimien arkea – joukossa on aina joku tiimiläinen,  joka aiheuttaa huolta ja murhetta. Suurin haaste on, että hän ei oikeastaan kerro mitään muille: ei ajatuksiaan, ei motiivejaan eikä tunteitaan. Erilaisuus ei oikeastaan selitä mitään.

Tilanteesta on vaikea ottaa selvää, ellei hän oikeastaan toimi millään tavalla tiimissä tai Tiimiakatemialla.  Erilailla tai eri pelisäännöillä toimivat ihmiset eivät useimmin aiheuta kuin positiivisia jännitteitä tiimin arkeen. Persoonien yhteentörmäykset ovat normaalia – mitään tekemättömät tai yksinkertaisesti saamattomat ovat suurempi haaste.

Monasti kyse on sekavasta tai haasteellisesta elämäntilanteesta,  joka vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. Ainoastaan suoraa puhuminen, selvät kysymykset, toiminnan ja ajattelun läpinäkyvyys eli  “naamioiden riisuminen”  voivat auttaa.  Tietoisuutta on kasvatettava  niistä asioista, jotka vaikeuttavat sosiaalistumista tiimiin ja tiimin toimintaan.  Tehokas keino tähän on rauhoittuminen dialogiin: erittäin tarkka ja aikaa antava ”potilaan”  kuuntelu, hänen kunnioittamisensa, ajatusten viipyilyttäminen ja suoraa puhuminen. Suurimmalle osalla Tiimiakatemia on oiva paikka tehdä, kokea ja oppia – mutta ei missään nimessä kaikille. Joskus tämäkin voi selittää kaiken ja huolenaiheet ovat turhia.

Maanantaina tuli todeksi se väite, että valmentajan ei pitäisi valmentaa kahdeksaa tuntia yhtä soittoa syömällä vain yksi sämpylä ja juomalla vain yksi kuppi kahvia.

Piti lähteä Juurikkasaareen illalla mietiskelemään. Siellä meillä on purjevene pukilla ja satama on aivan hiljainen. Yksinäisyydessäni laittelin veneen pressupukin kuntoon, katselin hyistä järven pimeyttä ja mietin niin maan perusteellisesti, mitä tuli sanottua.

Manifantin treeneissä tein kaikki mahdolliset virheet. Puskin kommentteja väliin, kyseenalaistin, kerroin omia MIELIPITEITÄNI, kuttuilin ja koukin. Kai minäkin olen sitten ihminen. Istuin kylmässä veneen kajuutassa ja muistelin upeita purjehduksia vaimoni kanssa. Kesää ja aurinkoa, ja raavin finnikihtistä nenääni.

Anteeksi manifanttilaiset! Kotona avasin koneen ja kirjoitin heille pahoitteluni. Mietin myös, kuinka palauttaisin valmentajuuteni. Lupasin esittää tänä vuonna treeneissä vain kysymyksiä, ja nekin voivat olla ainoastaan rakentavia. Aika kova haaste pohjimmiltaan negatiivissävyitteiselle minälleni. Kirjoitan kokemuksistani pian.

Piirros pdf-muodossa tehokas valmennus

Valmentaja elää tilanteiden ja tapahtumien jatkuvassa virrassa. Toisiin asioihin voi  ja on syytäkin puuttua, yleensä kuitenkin harkiten ja pieteetillä. Valmentajana olen monesti miettinyt, milloin tarttua toimeen ja tehdä väliintulo treeneissä ja osallistua keskusteluun/dialogiin. Jatkuva  “kuokkiminen”  ja keskustelun  “ruokkiminen”  ei ole kaikkein tehokkainta valmennusta. Epätoivoinen tarttuminen kysymiseen  ei myöskään läpinäkyvänä, työkalumaisena metodina toimi hyvin.  Valmentamisen jalointa muotoa lienee aktiivinen, ymmärtävä kuunteleminen sekä läsnäolo omana itsenä  ja tilanteensa tiedostaminen.

Kuuntelemisen ihme on ainutlaatuinen. Se on vaativaa ja sinulla tulisi olla hyvä ymmärrys tiimin dynamiikasta ja dialogista myös teoriassa.  

(Löysin myös hienon artikkelin dialogista Aivomyrskyaineistosta, kuka lie kirjoittanut, mutta kiitos siitä).

Ihmiset kertovat sanoillaan paljon enemmän mitä uskot heidän kertovan. Puheesta selviää paljon asioiden taustoja, motiiveja ja mielenmalleja, jotka toisaalta avaavat toisaalta rajoittavat ajattelua sekä toimintaa. Valmentajana yritän aina muistaa mistä dialogi oikeastaan koostuu: se on kuuntelemista, kunnioitusta, pidättäytymista ja odottamista sekä suoraa puhumista. Oikeutus suoraan puhumiseen tulee kunnioituksen kautta – jos et kunnioita toista yksilönä ja persoonana ja näe hänen kasvupotentiaaliaan, suoraa puhumisesta voi tulla viiltävää.

Piirros pdf-muodossa Kolbin_sykli

Kolbin sykli on Tiimiakatemialla käytetyn Partus-metodin kuuminta ydintä. Olen ymmärtänyt Johannes Partasen jutuista sen verran, että tämä kuvio on sytyttänyt nuorta valmentajaa hyvinkin paljon aikoinaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on nerokas ja toimiva. Ulkokehä on tullut kuvioon mukaan myöhemmin. Sisäkehän luoja on David A. Kolb, amerikkalainen teoreetikko, joka oli erikoistunut oppimiseen. Hänen erityisenä mielenkiinnon kohteena on ollut elämyksellinen oppiminen.

Tiimiakatemialla on oppijoiden suurena  haasteena löytää sellaisia töitä, asiakkuuksia ja/tai projekteja, joissa syntyy paljon hyviä, konkreettisia kokemuksia. Ilman todellista toimintaa, tämä kehäteoria ei voi toimia. Erityinen ansa on tekeminen keskittymisessä liiaksi omaa tiimiä ja Tiimiakatemiaa koskeviin asioihin. Näin tekeminen yritys-ja asiakaskentässä jää vähäiseksi. Tällöin tiimien treeneissä kokemusten reflektointi on vähemmän  “ammatillista”  ja opit sekä osaaminen kasvavat vain siinä ymmärryksessä, joka koskee Tiimiakatemian ja tiimin toimintaa. Oppimisen laatua nostavat ennen kaikkea haasteelliset asiakkuudet, joissa asiakkaalle tuotetaan konkreettista lisäarvoa.

Kokemusten reflektointiin Tiimiakatemialla on loistavat mahdollisuudet. Tiimillä on neljän tunnin pituisia treenejä kaksi kertaa viikossa  ja dialogitaidot ovat hyvät. Käsitteellistäminen on sitten toinen juttu. Tässä kohdin Kolb tulee aivan Nonakan ja Takeuchin  “kylkeen” . Nämä miehet ovat kirjoittaneet kirjan, joka käsittelee hiljaista tacit tietoa:

Nonaka, Ikujiro; Takeuchi, Hirotaka (1995). The knowledge creating company: how Japanese companies create the dynamics of innovation.

Käsitteellistäminen sisältää ennen kaikkea lupauksen kiteyttämisestä, teoretisoimisesta ja jopa yksinkertaisten mallien luomisesta. Tälle tasolle harvoin pääsemme!

Premotorola:

1. Mitkä ovat tämän asiakasprojektin oppimistavoitteet?
2. Mikä on asiakkaan rooli tässä projektissa?
3. Mitä teoriatietoja tässä projektissa sovelletaan?
4. Mitä tiimiyrittäjän taitoja tässä projektissa harjoitellaan?
5. Miten tämä asiakasprojekti vie meidät kohti visiotamme (eTYHY) ja päämääräämme (maailman ympäri)

Postmotorola:

1. Mikä meni hyvin?
2. Mikä meni huonosti?
3. Mitä opimme?
4. Mitä teemme ensi kerralla paremmin?
5. Mitkä ovat niitä käytännön askeleita, jotka veivät meitä kohti visiotamme (eTYHY) ja päämääräämme (maailman ympäri) ?

Hassinen on tehnyt hienon jutun ESSEEN TEKEMISESTÄ

Esseet_Tiimiakatemialla